Aamulla oli herätys 10:00, mutta jo 06:00 tomumajani oli sitä mieltä että on saanut kyllikseen lepoa. Pääni ei tähän kuitenkaan suostunut, mitä helvettiä sitä muka kuuden aikaan aamulla tekisi? Joten pää tyynyyn ja unta tavoittelemaan. Sain pidettyä itseni sängyssä yhdeksään asti. Aamupäivä meni haahuillessa, lueskelin blogeja, sotkin naamaani, katselin ikkunasta. Aamu ei tuntunut ainakaan erityisen pahalta, pieni toivekkuus hyvästä päivästä jäi elämään.

Sitten 12:30 olikin lävistysaika. Hurrrrrjaa. Olen jotain 3 vuotta suunnitellut tuota lävistystä, ja nyt sain aikaiseksi sen verran että otin sen. Kuten oli etukäteen peloteltu, tuo sattui vähän enemmän kuin olen tottunut lävistysten sattumaan, mutta sehän ei menoa haittaa. Menoa haittasi taas vähän järjettömän runsas veren tulo. En ymmärrä, ihan kuin olisi laskimo poksautettu puhki vaikka järki sanoo että tuolla alueella on vain runsaammin pieniä verisuonia. Lävistys on sen näköinen kuin ajattelinkin sen tässä naamassa olevan. Tyytyväinen olen siihen. Näköjään syöminen ja juominen ei ole sen vaikeampaa kuin ennenkään ja turvotus ei niin kova kuin mihin olin varautunut. Hyviä juttuja nämä, hyviä juttuja.

Perinteisen alavireen sijasta on ylävire käsillä. Olen taas, TAAS, hyväntuulinen. Mitäköhän ihmettä minun päälleni on tapahtunut. Huomasin jopa sellaisen kummallisen asian että vaikka minulla on aika rutkasti päihdetaustaa ja se ei todellakaan rajoitu alkoholiin, en ole ajatellut aineita kaiholla vähään aikaan. Ihan kuin siitäkin olisi päästämässä irti. Ei ole niin paha olla että haaveilisi vain aineista ja tappelisi itsensä kanssa että vetääkö vai ei vedä. Ei ole tarvetta. Sehän ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että addikti olen ja tulen olemaan, ja voin helposti langeta hetken mielijohteestakin ja toisinaan suunnitellustikin, mutta jokin on muuttunut, perinpohjin ja toivottavasti lopullisesti.

Avohoitopaikasta ei ole kuulunut, vaikka käsittääkseni alkuviikosta olisi pitänyt kuulua. Onneksi elämä ei ihan riipu siitä hoidosta nyt. Mutta se on mukavaa, että pääsen esittäytymään uutena ihmisenä hoitotiimille, katsokaa, minulla on välillä hyvä olla!