Ihminen, naisesta syntynyt,
Elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta.
Kuin kukka hän avautuu ja kuihtuu,
on kohta poissa, kuin varjo.
Ja tällaista olentoa sinun silmäsi vartioi,
hänet sinä vaadit eteesi tuomiolle!
Voiko saastaisesta tulla puhdas?
Ei koskaan!
Ihmisen elämä on laskettu tarkoin,
lasketut ovat sen kuukaudet ja päivät.
Sinä olet pannut hänelle rajan,
jota hän ei voi ylittää.
Käännä siis katseesi hänestä pois,
jätä hänet rauhaan,
että hän saisi iloita
kuin palkkalainen työpäivän päätyttyä.
Kunpa kätkisit minut tuonelaan,
piilottaisit sinne, kunnes vihasi on asettunut,
panisit määräajan ja muistaisit sitten minut!
Mutta voiko ihminen herätä eloon, kun hän on kuollut?
Niin kauan kuin työvuoroni jatkuu,
minä kuitenkin odotan, että raadanta päättyy.
Silloin sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin,
sinä kaipaisit jälleen
sitä, minkä oma kätesi on luonut.
Job 14:1-6, 13-15
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Miksei tyttö bloggaa? Kultapandaa kiinnostais ahman aatokset, ja sitten voisi syödä käyneitä mawwwjoja pensaista ja ajaa mwatikalla!
No sitäpä se minäkin tässä havahduin ajattelemaan, mikä lie bloggauskammo iskenyt näin välillä. Parannan tapani. Ainakin kohta.
Lähetä kommentti