Hyväntuulinen ihminen

Tänään on hyvä päivä. Vauhtia ei hidasta se, että kävin Kelassa jossa sain kuulla, että uusin B-lausunto ei ole saapunut vieläkään, vaikka se pitäisi olla kirjoitettu kohta jo kuukausi sitten. Psykiatrini tuntien en ihmettelisi ollenkaan vaikka koko lausunto olisi jäänyt kirjoittamatta. Sitten vain soittelemaan polille mikä on tilanne. Jos tuo edellinen psykiatri ei ole koko lausuntoa kirjoittanut niin vastassa on taas liian monta ongelmaa. Uusi lääkäri joutuisi tapaamaan monesti ennen kuin voisi kunnon lausuntoa kirjoittaa, ja se taas viivästyttäisi asioita niin että saisin ihmetellä mistä ihmeestä saan rahani kokoon. Huomenna sossun paperit vetämään, jospa sieltä heltiäisi pahimpaan pulaan, että saan ensi kuun vuokran maksettua ajallaan ja jotain jääkaappiinkin.

Olen mietiskellyt mikä tekee minusta hankalan ihmisen. Niin pitkälle olen päässyt että tunnistan jo olevani hankala ihminen. Sellainen jolla on 980 ongelmaa (Jos ette ole kuulleet Wiidakon saman nimistä biisiä niin suosittelen lämpimästi), ja joku aina käsittelyn alla. Olen lähes kroonisesti pahantuulinen, äyskin ja tiuskin ja ärsyynnyn. Mistä ihmeestä olen oppinut sen? Muistot palaa taas lapsuuteen, tai mitä siitä muistan. Ei meillä tainnut nauru kamalasti raikaa, ainakaan yhdessä ja yhteisille asioille. Kaikilla oli omat elämät erikseen ja saatettiin kohdata päivän aikana portaissa, moikata ja jatkaa matkaa. Hauskaa sai varmaan olla, mutta kun ei ollut. Surullinen taas ei tainnut edes saada kunnolla olla. Vanhempani ovat kyllä aika hyviä sellaisenaan, lapsuuteni aika vaan oli perheelle kriisiaikaa, ennen eroa, ja se kyllä heijastuu minun hyvinvointiini nykyisinkin paljon. En halua edes ajatella miten häiriintynyt olisin jos vanhempani eivät olisikaan eronneet vaan pitäneet sitä perhe-elämäksi kutsuttua pystyssä.

Yritän opetella pysymään hyväntuulisena. Ja kyllä, uskon että siihen voi itsekin vaikuttaa, ainakin vähän. Kun en sitä terapiaa vielä hetkeen saa (huumeseuloja pitäisi ensin antaa säännöllisesti, mutta kun ei ole niin säännöllistä hoitoa niin kohtuullisen vaikeata), niin sama yrittää terapoida itseään näin alkuun. Eipä sillä että uskoisin sen onnistuvan.

Viikonloppuna saatiin pyykinpesukone kotiin vihdoin, nyt mielissäni peseskelen pyykkiä ja viheltelen mennessäin.