Viikonloppu on ollut oikein huima. Kämppiksen, eli hyvän ystävän, kanssa ollaan sekoiltu ympäri Helsinkiä. Yksi parhaita hetkiä koko viikonlopussa oli lauantainen messu Tuomiokirkossa. Jotenkin sitä keräsi kaikki hengellisyyden rippeet kokoon ja oikeasti otti vastaan mitä annettiin. Sieltä lähtiessä tosin mokasin pahasti joka vähän masensi. Sekin oli ihan pieni juttu mutta pienet jutut on minulle joskus kovin suuria, voin pilata niistä päiväni tyystin.
Kuitenkin. Sopivia päihteitä, sopivaa seuraa, sopivat tilanteet, sopivat atmosfäärit. Tuntuu, että mikään ei voisi olla paremmin. Tästä vain tulee ponnistaa eteenpäin, toivottavasti luottamus tulevaisuuteen säilyy ja etenen tällä elämäksi kutsutulla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti