Vihdoin siivous on päätöksessään. No, kyllä täältä vielä siivottavaa löytyisi jos uskaltaisi avata kaappien ovia, mutta päätin, että se ei kuulu tämän päivän ohjelmaan. 3 tuntia olen tässä siivonnut ja nyt tuoksuu kutakuinkin raikkaalta ja puhtoiselta ja voi kohtuullisen hyvällä omalla tunnolla istahtaa koneen ääreen, tekemään ei mitään ja lukemaan vähän blogeja.
En ole osannut päättää onko tänään hyvä päivä vai ei. On sellainen erittäin epämääräinen välitila, eikä tiedä että pitäisikö vähän hymyillä vai mököttää. Tyydyn siis taas olemaan hiljaa itsekseni, ja siihen jos johonkin olen kyllästynyt. Sosiaalisuuspuuskaa odotellessa.
Eikä ole edes mitään sanottavaa.
(Mietin aamulla herättyäni turtaan oloon, että olisiko sittenkin pitänyt jäädä vielä viikoksi sairaalaan. Olen kova hätäilemään. Toivottavasti tulen toteamaan ettei lähteminen ollut kovin huono idea.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti