Saakohan täällä selkäänsä jos kertoo pitävänsä Teemu Mäen töistä? Kyllä, juuri se kissantappaja-Mäki. Ja mikä parasta, kaikilla pitää olla mielipide siitä oliko kyseessä brutaali murha josta taiteilija sai sairaalle mielellensä valtavaa tyydytystä vai oliko kyseessä kuitenkin taiteentekeminen jonka vuoksi oli uhrattava pienen kissan sielu ja josta taiteilija ei nauttinut, vaan oli pohtinut tekoaan pitkään ja vaakakuppi sattui nyt kääntymään näin. Ensimmäinen vaihtoehto tuntuu olevan vallallaan hyvin vahvasti. Minäpä nyt kuitenkin vetäydyn tästä kiistasta, minulla ei ole asiaan sanottavaa. Mielipiteeni on ehkä noiden kahden välissä, mutta koska en ole Teemu Mäki, en tiedä. Mielestäni kuitenkin olisi suositeltavaa kuunnella myös taiteilija Mäkeä tässä asiassa, ja tietenkin nähdä myös KOKONAINEN My way, A work in progress-teos ennen kuin vetää mitään johtopäätöksiä mistään. Sen jälkeen voi olla sitten mitä mieltä vaan.
Tässä muutama minun silmääni hivelevä teos. Lisää taiteilijoita toisella kerralla.
2 kommenttia:
Taidelukiossa ollessani meillä oli pitkät pätkät keskustelua myös etiikasta taiteen teossa, ja myöskin siitä, että onko mikä tahansa taidetta vain siksi, että joku päättää nimittää sitä taiteeksi.
Olen perehtynyt perin pohjin Teemu Mäen kissantappovideoon sekä taiteilijaan itseensä, ja voin mitä varmimmin sanoa, että kissantappovideo ei ollut taidetta sen vähäisimmässäkään ilmenemismuodossa. Hänen taulunsa ovat teknisesti ihan hyviä, mutta eivät minun makuuni. Makuasioista ei tosin voi muuta kuin kiistellä, koska jokaisella on omansa eikä yksikään ole toista huonompi.
Kissantappovideo osoitti ainoastaan huonoa makua ja julmuutta, sekä julkisuudenhakuisuutta.
Ainakin minun vuosiluokkani ja parin muunkin taiteilijat ovat päättäneet että Teemu Mäen tullessa samaan tilaisuuteen suoritamme hiljaisen, mutta näkyvän ulosmarssin. Taiteen puolesta, julmuutta vastaan.
Anteeksi tämä vuodatus täällä, mutta en voinut olla hiljaa. Aihe on minua sen verran tyrmistyttävä.
Vuodattaa saa täälläkin ihan vapaasti.
Minä mielelläni yleensä pesen käteni tästä kiistasta. Minulla ei todellakaan ole siihen oikein mitään järkevää sanottavaa, vaikka aihe on hyvin kuohuttava. Eläimillä on suuri paikka sydämmessäni, ja kaikkien minun pääni lakien mukaan olisin sitä mieltä kaikki mitä tehtiin oli väärin ja julmaa. Siltikään se ei aiheuta niin suuria tunteita minussa. Onko minusta tulemassa välinpitämätön? Toivon hartaasti että ei.
Lähetä kommentti