perjantai, syyskuu 28, 2007

Varjolapsi

Viime öinen projekti onnistui keskinkertaisesti. Ei ole aivan niin epätoivoinen olo, joskaan ei myöskään kovin tyytyväinen. Luulempa että on keksittävä jotain sellaista mieltä oikeasti lämmittävää joka vahvistaa tunteen sinne positiiviselle puolelle ja saa sen kantamaan. Olen todennut, etten vieläkään oikein hyväksy sairauttani, tuntuu että sen sijoittaa hieman itsensä ulkopuolelle, yrittää käsitellä sitä sellaisena asiana joka on täysin hallinnassani ja poissa juuri kun haluan. Järkihän tässä vaiheessa jo huutelee että eihän se noin onnistu, se on sisässä, se on sinussa, ja sillä on oma mieli, ja voit vain yrittää suostutella sitä olemaan kanssasi yhteistyössä. Kovin temperamenttinen on kuitenkin tuo sairauden haamu, ja tekee pääasiassa juuri mitä lystää.

Pidän viheltelystä, mutta nyt kämppiksen viheltely on hivenen ärsyttävää. Se kertoo siitä, että tosiaan ei vielä ihan siellä paremmalla puolella olla, kun täysin merkityksettömät asiat saa merkityksiä.

Alkupäivästä sain iloisen yllätyksen. Tilille oli rapsahtanut sen verran rahaa että maksan vuokran pois ja jää vähän käteenkin ja pohjoisen matkaan ja saatan pärjäillä ihan kohtuullisesti siihen asti kunnes Kela vihdoin jaksaa muistaa minua sairaspäivärahalla nyt kun se uusi psykiatri sai aikaiseksi uuden B-lausunnon, joka onkin sitten voimassa vuoden loppuun. Toivoisin pienesti että sairasloma jäisi siihen ja olisin kunnossa tekemään jotain muuta - olen muutaman päivän päästä ollut jo vuoden sairaslomalla ja se tuntuu pitkältä ajalta se.

Kävin kaupungilla, halusin jotain pientä kivaa. Veljen tytölle ostin palapelin, pehmo-ankan ja Alli lähtee etsimään rakkautta-kirjan. Itseäni hemmottelin kahdella kirjalla: P.F.Thomésen Varjolapsi ja Anssi Asunnan Kolmas aikakirja lähti mukaani. Olen aina aika voimaton noiden kirjakauppojen kanssa, ei siellä voi oikein käydä ilman että nivaska kirjoja lähtee mukaan. Sain tällä kertaa hillittyä itseni, joten vain 3 kirjaa. Lupasin itselleni että jos nyt kiltisti luen nuo kirjat enkä jätä niitä hyllyyn odottamaan parempaa päivää niin saan ostaa taas muutaman lisää. Olisi aika hommata tilava kirjahylly, mutta eipä ole paikkaa mihin sijoittaa. Kirjoistani vain pieni murto-osa on täällä kotona, loput ovat äidin ja ystävien (toivottavasti) hellässä huomassa odottamassa sitä että saan tilaa hienoon hyllykköön joka sopiikin johonkin.

Jos nyt kirjojen pariin...

1 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Honey, i'm Home. again, it feels.
lot of catching up...and then not.
luulen, että silmiin katsomalla jo ymmärtää paljon. nyt alan taas kirjoittaa sitten julkisemmin, kun on joku jota varten. koetan järjestää aikaa. <3

- i.(ines)