Ja taas. Päädyin pyrkiytymään jossain ihmeen vimmassa osastolle, kun olin käynyt muutaman kerran parsimassa itseäni kokoon Mariassa. Tarpeeseen hakeutua varmaankin osaltaan vaikutti ystävä joka oli sitä mieltä että olisi syytä mennä taas lepäilemään. Sain sitten jonkun asioiden parantamispuuskan ja hakeuduin Auroran päivystykseen. Siellä oli vastassa mulkkuakin mulkumpi hoituri joka valitti siitä että olen jättänyt hoidon ajoittain retuperälle, että miksiköhän minun nyt sitten pitäisi saada apua. Ei tainnut ymmärtää sitä että yleensä se hoito jää retuperälle juuri silloin kun on liian paha olo hoitaa itseään, en minä huvikseen tästä hankalaa tee. No, promilleja oli, joten minut passitettiin ensin Mariaan, jossa ihmeteltiin miksi minua ei otettu suoraan hoitoon. Siellä parsittiin taas kokoon ja sieltä Kisahallin selviämishoitoasemalle laskemaan promilleja. Aamulla sitten lanssilla takaisin Auroraan jossa oltiin selvästi sitä mieltä että nyt on hoidon paikka ja ei kun osastolle sisään. Sisällä kerkesinkin sitten olemaan jotain 7 tuntia kunnes oli pakko päästä pois. Lääkärille piti jättää aika merkittäviä asioita kertomatta ettei luvassa olisi taas pakkohoitoa. Muut olivat hoidon kannalla, mutta näin parhaaksi kuitenkin lähteä pois. Liian hiljaista minun äänekkäälle pään sisukselleni. Hetken kaduin sitä päätöstä, mutta näillä mennään. Kyllä minä joten kuten kotonakin pärjään joten jätän sen hoidon siihen kun on välttämätöntä päästä turvaan. Olen minä tässä sujuvahkosti pärjäillyt vuorokauden, joskin nyt päihteisiin turvautuen mutta eikö se helvetti ole parempaa kuin se että tartun veitsiin tai tuleen?
Äänet ovat metelöineet kovasti. Kotona on jotenkin helpohkoa sivuuttaa ne, keksiä muuta tekemistä, pitää ääntä ja mekkalaa, kuunnella musiikkia. Osastolla on vain hiljaisuus ja pakko kuunnella ja se on sietämätöntä. Lääkitys on aika lailla ollut kohdallaan, mutta nyt kai siihen tulee muutos, luulisin, kun tämä mekkala näyttää nyt jatkuvan useamman päivän ajan. Mikä ihme sitten laukaisi tämän? Ei mitään erityisempää ole tapahtunutkaan, en voi tietää. Ehkä päihteillä voi olla osuutta asiaan, mutta tiedä siitä sitten. Nämä päihteet eivät sitä yleensä ole tehneet.
Diipadaapaa taas, sanottavaa olisi, mutta suusta tulee vaan itsestäänselvyyksiä ja merkityksetöntä puppua. Menen ja vajoan pumpuliin, hyvää matkaa minulle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti