Tässä minä olen. Enemmän minä kuin koskaan ennen.
Välittömänä ja vain olemalla. Voitko uskoa että tunkeuduin elämääsi näillä sanoilla ja sillä että istuin ankka sylissäni sohvallani ja katselin sinua? Että juuri tänään oli se suuri, sinulle mitä merkityksettömin päivä, jolloin olin ihan pienen hetken ihan itseni, ilman mitään lisättyä tai poistettua?
Näppäimistösi on hankala, enkä osaa vastata kysymyksiisikään. Se aito hetki oli pieni ja sen jälkeen on vain tummuus, joka hohkaa iholtasi puhuessasi tarpeestasi. Ymmärrän sinua enemmän kuin osaat odottaa, en vain sano mitään, niinhän olen oppinut tekemään
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommenttia:
Tuntui hyvältä kuulla että se hetki tapahtui minun seurassani, vaikka olenkin usein yliherkkä ja käännän asiat mielessäni negatiivisiksi.
Minäkin olen enemmän minä kuin koskaan ennen.
Lähetä kommentti