Puutteista

Kaikki muuttuu niin kovin. Mikään ei näytä samalta, mutta minä taidan olla edelleen minä, muuttumaton, pysyvä, raskas elementti omassa itsessäni.

Enkä minä näitä muutoksia pyytänyt, ne tulevat eteeni kysymättä, röyhkeinä, omahyväisinä ja silti niin läheisinä. Minä yritän löytää tasapainoa, mutta epäilen onko minua siihen luotu, tämän kaiken perusteella.

Mielenterveys... Mitä se voisi ollakin täytenä. Se ei minulle kuulu, eikä nämä tapahtumat sitä edistä. Yritä siinä sitten olla esimerkillisen tasapainoinen kun kaikki muuttuu ympärillä. Haluaisin löytää edes jonkinlaisen turvan tämän kaiken keskellä. Enhän minä, näiden persoonallisuushäiriöiden (VIHAA, VIHAA, VIHAA!) keskellä tarvitse mitään muuta kuin turvaa ja huolta, ja silti jään yksin kaiken tämän keskelle ja turva vihaa minua itsessäni.

Älkää jättäkö minua yksin, vaikka olisin sen ansainnut.