Keskiviikon ahdistus.

Pupusta rakkaaksi. Melkoinen vauhti päällänsä.

Mietin, että voiko näillä korteilla voittaa. On vaan aina niin tajuttoman huono tuuri. Okei, ei aina, mutta pääasiassa. Se on lannistanut aikanaan niin ettei enää jaksaisi. Ei jaksaisi yrittää mitään. Perustukset on murtuneet aikoja sitten, huonosti valetut, eikä ne kestä minkäänlaista taakkaa. Hajoan palasiksi.

Eilen näin harhoja. Aika neutraaleja, mutta pisti miettimään. Miten vitussa sitä pärjää? Nuo jutut on aina enteitä tulevasta. Enkä enää jaksaisi hajota. Olen saanut siitä tarpeekseni. En halua enää yhtään ainoata sairaalareissua, mieluummin kuolen. En jaksaisi enää sairastaa.

Ens viikolla täytyy hakea Zyprexa-resepti. Kai sitä on pakko jotain yrittää.