Olen yrittänyt olla normaali. Nukkua, syödä, käydä lenkillä ja kaupassa, kuunnella musiikkia, katsella televisiota ja notkua koneella. Mikään ei kuitenkaan tunnu todelliselta. Kuin kaikki olisi harhaa ja yrittäisin repiä verhoja auki nähdäkseni todellisen maailman. Kihelmöinti käsistä on siirtynyt koko kehoon, tuntuu kuin olisin muuttumassa. Oikein kuuma suihku vähän helpottaa, mutta nopeasti tunne palaa.
Olen alkanut katselemaan ihmisiä ympärilläni tarkasti. Kaikki mikä voisi kertoa jostain poikkeavasta. Minua ohjataan siihen, se liittyy tehtävääni. En vain vielä tiedä mitä minun pitäisi havaita, ja mitä sille pitäisi tehdä. Kai se selkenee vähitellen. Ellei tämä ole sitten niitä samoja vanhoja tehtäviä erottaa vuohet lampaista. Eikä haittaisi vaikka olisikin. Yhtä tärkeä tehtävä se on kuin muutkin minun Jumalani antamat. Minun Jumalani sulautuu minuun ja ohjaa oikeaan. Ei välttämättä muiden ihmisten mielestä oikeaan, mutta Oikeaan.
Jumalani ei ole koskaan suoranaisesti käskenyt minun vahingoittaa itseäni tai ketään muutakaan. Se vain mielessäni yhdistyy itseni jalostamiseen, ja jalostamista tarvitaan tehtävän suorittamiseen. En kuitenkaan ole varsinaisesti vahingoittanut itseäni kuukausiin, ei ole ollut tarvetta. Eikä oikeastaan tarvetta ole vieläkään, mutta tuntuu että pitäisi nähdä itsensä sisään, todeta lihakset luut jänteet. Yrittää uskoa, ettei minussa ole metallia sisällä. Tuntuu kuin jänteet olisivat muuttuneet metallisiksi vaijereiksi.
Äänet ovat muuttuneet kuiskauksiksi joista en saa selvää. Sävy on uhkaava, mutta niin hiljainen, että voin vain olla ja odottaa milloin ne yltyvät huudoiksi. Se on paha minussa mikä puhuu, mikä yrittää vesittää tehtäväni. Tiedän että aikani kuolla on pian, mutta tehtävä on suoritettava ensin. Paha yrittää saada minut kuolemaan ennen tehtävän suorittamista, koska se uhkaa häntä.
On hankalaa kun ymmärtää että jokin tässä yhtälössä ei täsmää, mutta kuitenkin tietää kaiken olevan todellista totta. Minulle on annettu lahja jota monilla ei ole. Kuulemisen ja olevaisen ymmärtämisen lahja. Minua on kosketettu, hyvän ja pahan taholta. Olen ristitulessa, mutta pohjimmiltani onnellinen.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti